Lähikouluttajataidot

Palaute

Palautteen vastaanottaminen

Palautteen vastaanottamisessa on olennaista erottaa se, ilmaistaanko palautteessa opiskelijan muita tuntoja kuin varsinaiseen koulutukseen liittyviä vai varsinaista koulutusta koskevaa kritiikkiä ja kiitosta.

Ensin mainitussa tapauksessa kouluttaja joutuu kohteeksi tai kanavaksi opiskelijan "höyryn päästölle". Silloin on tärkeää, että kouluttaja osaa antaa sen olla sellaisenaan, siis olla ottamatta sitä itseensä. Tavallaan se täytyy vaan kuunnella ja päästää se sitten "läpi korviensa".

Koulutusta koskeva relevantti palaute on otettava vastaan vakavasti. Erityisesti kriittinen palaute on arvokasta kouluttajan itsekehitykselle, vaikka se usein palautteen vastaanottohetkellä voikin "tehdä kipeää".

Kiittävästä palautteesta täytyy sallia itselleen nautinto - tarvitsemme sitä kouluttajan työssämme. Mutta on myös oltava varuillaan, ettei nauttiminen kasva kohtuuttomaksi itsevoiteluksi.

Olemme erilaisia palautteen vastaanottamisessa. Jotkut masentuvat ja lannistuvat palautteesta. Toiset taas ovat välinpitämättömia palautteen suhteen - he eivät siitä välitä, vaan ovat kohtuuttoman itseriittoisia. Joillekin palaute on punainen vaate, jota ei suostuta ottamaan vastaan, vaan päinvastoin puolustautuen hyökätään sitä vastaan. Ja lienee on myös olemassa sellaisia, jotka osaavat ottaa palautteen rakentavasti vastaan. He pystyvät myöntämään palautteen osuvuuden sekä lähtevät dialogiin siitä, mitä ja miten pitäisi kehittää tai miten heidän itsensä pitäisi kehittyä.

Luultavasti jokainen kouluttaja tunnistaa itsestää kaikkia edellä kuvattuja palautteeseen reagointitapoja. Olennaista on, että ensin hyväksyy itsensä sellaisena palautteen vastaanottajana kuin on - lannistuva, välinpitämätön, hyökkäävä, rakentavasti vastaanottava tai niiden yhdistelmä. Itsehyväksynnän jälkeen voi pyrkiä kehittymään yhä rakentavammaksi palautteen vastaanottamisessa.