Tietoverkon sielu on se elävyys ja tunnetilojen kirjo ja kokonaisuus, jonka kohtaamme astuessamme tietoverkkoon ja erityisesti
        kanssakäymiseen toisten verkkoihmisten kera.

        Tietoverkon sielu vastakohtainen. Toisaalta ja joskus se on etäällä tai se jopa katoaa. Siihen ei saa kosketusta.  Se on kylmä ja
        poissaoleva.  Välillä se taas on lähellä, melkein ellei peräti kokija ja tekijä itse. Siitä täyttyy, on tulessa (kuin) omissa
        tunteissaan.

        Tietoverkon sielu liikkuu vimman ja turhautumisen,  kiinnostuksen ja välinpitämättömyyden, voiman ja saamattomuuden tunnon
        sekä "itsensä   omistamisen" ja koskettamattomuuden tunnejännitteissä.

        Tietoverkon sielu on kaoottinen, mutta mukaansatempaava tai se on sekava ja luotaantyöntävä. Se vaatii tekijältään
        epävarmuuden sietokykyä,   huonosti määriteltyjen kysymysten ja ongelmien sietokykyä, "oikeitten" vastausten puuttumisen
        sietokykyä, auktoriteetin puuttumisen   sietokykyä  sekä erilaisten kokemusten, tunteitten, näkemysten, ajatusten ja
        näkökulmien sietokykyä.