Nopeaa, lyhyttä…

 

Tiietoverkkovuorovaikutus on luonteeltaan nopeaa ja lyhyttä, joka purskahtelee jonkin aikaa (yleensä maksimissaan 1-2 viikkoa) ja sitten loppuu kuin veitsellä leikaten. Edellä sanotulla ei kiistetä sitä, että verkkoviestinnässä on myös pitkiä puheenvuoroja ja jäsennettyjä "asiakirjoja". Ne eivät kuitenkaan ole varsinaista verkkovuorovaikutusta, vaan perinteisen kirjeenvaihdon ja sisällöllisten kannanottojen tai dokumenttien vaihdon toteuttamista tietoverkossa. Ja on tietysti erinomaista, että "vanhaa" on mahdollista tehdä uudessa ympäristössä nykyaikaisilla välineillä.

Varsinainen tietoverkkovuorovaikutus on nopeaa reagointia suhteellisen lyhyisiin viesteihin. Jos yhteydenpito muuttuu hitaaksi (useiden päivien tai viikkojen viive vastaamisessa) tai viestit pitkäsisältöisiksi, kanssakäyminen katkeaa ennen kuin se oikeastaan on alkanutkaan. Myös lyhyt ja nopea virtuaalikommunikointi loppuu intensiivipyrähdyksen jälkeen, mutta se jatkuu – todennäköisesti – uuden aiheen kautta tai toisten ihmisten kanssa jossakin uudessa tilanteessa.

Kokemusesimerkki:

Puhuimme eräässä ryhmässä johtajuudesta. Kysyin, miten ymmärrätte virtuaalisen johtajuuden. Kukaan ei vastannut. Lähetin ihmettelyni yhdelle osallistujista. Häneltä sainkin heti vastauksen. Vastasin itse siihen reagoimalla heti. Ja "paluupostissa" – siis melkein heti send/lähetä nappulan painamisen jälkeen sain taas tältä verkkokumppaniltani vastauksen. Tätä jatkui muutaman päivän niin, että henkisesti alkoi läähättää ja samalla oli innostunut. Ja sitten se keskustelumme vaan tyrehtyi. Samanaikaisesti johtajuuskeskusteluryhmässä oli vaihdettu pikapyrähdyksittäin ajatuksia ihmisten ja asioiden johtamisesta, siitä, tarvitaanko enää lainkaan johtajia sekä siitä, eroavatko julkisen ja yksityisen sektorin johtajat toisistaan. Ja joku myös kysyi, miten tehdä portfolion, kun oli ajatellut hakea jotakin johtajan paikkaa.

 

 

Nopeaa   sisältöpalasia   ennakoimatonta    etäistä   julkista   imevää    päällekkäistä   seitsemän..   tunnejännit..