Emotionaalinen perusta

Tietoverkon emotionaalinen perusta kytkeytyy vimman – turhautumisen, kiinnostuksen – välinpitämättömyyden, voiman tunnon – saamattomuuden tunnon sekä itsensä omistamisen – koskettamattomuuden tunnejännitekentissä liikkumiseen.

Kun yksilö menee mukaan johonkin verkkotapahtumaan – keskustelulistalle, www-foorumille, työskentelyprojektiin tms. – hän voi aluksi olla tavattoman innostunut esittämään mielipiteitään tai seuraamaan toisten vuoropuhelua. Innostusta sävyttää vimmainen listan seuranta tai omien ajatusten esittäminen. Hän haluaa olla koko ajan läsnä. Intensiivinen osallistuminen kuitenkin tyrehtyy yleensä viikon tai kahden kuluessa. Vimmaa seuraa turhautuminen, vuorovaikutus ehkä loppuu kokonaan. Uusi vimma voi kuitenkin alkaa (odottamatta) toisessa tilanteessa ja toisena ajankohtana samassa tai eri verkkoympäristössä.

Vimmaan liittyy kiinnostus. Vimma voi olla pakonomaista sanomista, kun taas kiinnostus on osallistujan omien intressien motivoimaa osallistumista: asiat ja ihmiset kiehtovat. Mutta kiinnostuskin häipyy, ei enää jaksakaan olla mukana, aihe väljähtyy ja ihmiset eivät enää kosketa. Kiinnostuksen tilalle tulee välinpitämättömyys, joka käytännössä ilmenee esimerkiksi siten, että sitä vaan poistaa surutta esimerkiksi keskustelulistoilta tulevat viestit niitä lukematta.

Kun verkko-osallistuja on itse aktiivinen, hänen osallistumisensa herättää hänessä itsessään tunteen, hänellä on sanottavaa ja että häntä seurataan. Hänen puheenvuoronsa herättävät toisten kiinnostusta ja hän saa vastakaikua. Verkko-osallistuja elää tärkeyden ja merkittävyyden tunnepiirissä, voiman tunnossa.

Vuorovaikutustilanne saattaa kuitenkin usein kehittyä suuntaan, jossa osallistujan puheenvuorot ja reaktiot eivät kosketakaan toisia, viesteihin ei enää vastata. On vain omat sanat ja ajatukset. Tämä yksinjoutumisen tila voi viedä osallistujan saamattomuuden tunteeseen: "en osaa sanoa oikein" "en pysty puhumaan oikeista asioista", en saa kanssakäymisessä mitään aikaiseksi". Ja lopulta näiden tunteiden vallassa yksilö luopuu verkkoaktiivisuudestaan, eikä viitsi enää osallistua – "mitäpä se hyödyttää?"

Voiman ja saamattomuuden tunnon rinnalla kulkee syvempi itsensä omistamisen ja koskettamattomuuden tunnepolariteetti. Voiman tunto ikään kuin kasvaa suureelliseksi "minä olen jotain erityistä" kokemukseksi: "minä omistan erinomaisen itseni", "muut eivät pääse minuun käsiksi", "olen ylivoimainen". Kun vuorovaikutus tyrehtyy, itsensä omistamisen tunto kääntyy – samalla voimalla – vastakuvakseen: "Eivätpäs käsittäneet minua." Osallistuja irtaantuu kontaktiyhteydestä, eikä hän enää osallistu mahdollisesti käynnistyviin vuorovaikutusprosesseihin. Hän tuntee: "kun suuruuttani ei ymmärretty, minua eivät nämä aiheet ja ihmiset enää kiinnosta."

Vimma – turhautuminen, kiinnostus – välinpitämättömyys, voiman ja saamattomuuden tunto sekä omistamisen ja koskettamattomuuden tunto saavat emotionaalisen voimansa siitä, että verkkoihminen on ensisijaisesti tekemisissä itsensä kanssa. Verkkososiaalisuus ei ole välittömästi jaettua yhdessä oloa, ja siksi kuvatut tunnetilat pääsevät verkossa kasvamaan vahvoiksi verkkotoimintaa suuntaaviksi tekijöiksi.